Jalostus parantaa joka vuosi sianlihan tuotannon kannattavuutta yli 2 €/lihasika

Sianjalostuksen tavoitteena on parantaa sianlihantuotannon kannattavuutta ja varmistaa osaltaan tuotannon yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Jalostus pyrkii tavoitteeseen alentamalla sianlihantuotannon kustannuksia ja lisäämällä tuottoja. Sikojen rakenteen ja kestävyyden jalostus alentaa kustannuksia, mutta samaan aikaan se parantaa eläinten hyvinvointia. Sikaketjun tuottavuuden nousu ja rehuhyötysuhteen paraneminen alentavat kustannuksia, mutta tästä hyötyy myös ympäristö, kun sianlihantuotannon ympäristövaikutukset pienenevät.

Finnpigin genetiikka alentaa lihasian tuotantokustannusta joka vuosi yli 2 €. Nopea edistyminen perustuu jalostuksen vanhoihin perustotuuksiin, ankaraan valintaan ja nopeaan sukupolvikiertoon, sekä uuteen teknologiaan. Jokaisessa rodussa on yli 2000 jalostusemakkoa ja lisäksi emärotujen jalostuksessa hyödynnetään hybridituotannon data, jolloin jokaisessa emärodussa on käytettävissä noin 50 000 emakon tiedot. Kun yli 100 % jalostusemakoista vaihtuu vuosittain, on sukupolvikierto hyvin nopea.

Uusista teknologioista genominen valinta on jo arkipäivää ja se nopeuttaa jalostusta 20-30 %. Genotyypitys on kuitenkin kallista ja lähes koko populaatio pitää tutkia, jotta siitä saadaan täysi hyöty. Muutamien eläinten testaamisesta ei ole käytännön hyötyä. Finnpigin molemmilla eläinaineksen toimittajalla on riittävät resursssit kaikkien jalostuspopulaatioiden genotyypitykseen.

Tällä hetkellä jalostuksellinen edistyminen jakautuu puoliksi porsas- ja lihasikatuotantoon. Porsastuottajan suurimmat hyödyt ovat suuremmat pahnueet, alempi porsaskuolleisuus, kestävämmät emakot ja porsaiden nopeampi kasvu. Lihasikala hyötyy paremmasta rehuhyötysuhteesta, nopeammasta kasvusta ja korkeammasta lihakkuudesta.

Haluamme vähentää kaikilla elämänalueilla toiminnan ympäristövaikutuksia. Sama tavoite on myös sianlihantuotannossa – ympäristö onkin yksi jalostuksellisen edistymisen suurimmista voittajista. Pystymme tuottamaan sianlihaa entistä pienemmällä rehumäärällä, jolloin ympäristökuorma laskee. Kun porsaat ja lihasiat kasvavat nopeammin tarvitsemme entistä vähemmän karsinatilaa ja vähemmän sikalainvestointeja. Myös lämmitettäviä neliöitä on vähemmän.

Kun porsastuotos nousee, emakon rehukulutus jakautuu entistä useammalle porsaalle ja lantamäärä porsasta kohden laskee. Jos emakko vierottaa 33 porsasta vuodessa, emakkorehua tarvitaan noin 48 kg/porsas, 23 porsas vierottavalla emakolla emakkorehua kuluu 62 kg. Rehunkulutuksessa on lähes 30 %:n ero. Vaikka heikomman emakon porsaat kasvatettaisiin 7 kg korkeampaan teuraspainoon, emakkorehua tarvitaan edelleen 20 % enemmän. Lisäksi korkeampi teuraspaino lisää jalkaongelmia, heikentää rehuhyötysuhdetta ja alentaa sikalan käyttötehokkuutta.

Sianjalostuksesta välittyy helposti sellainen kuva, että tavoitteena on vain tuotantokustannusten laskeminen ja tehokkuuden lisääminen. Nämä ovatkin keskeisiä tavoitteita, mutta samalla edistetään myös ympäristön ja eläinten hyvinvointia. Yksi tämän hetken keskeisimpiä sianjalostuksen tutkimuskohteita on ”sosiaalinen sika” – kuinka yksittäinen sika vaikuttaa karsinakavereidensa hyvinvointiin. Tavoitteena on jalostaa entistä ystävällisempiä sikoja ja karsia ”koulukiusaajat” jalostuksen keinoin pois sikapopulaatioista.